JP Lassila
2004-02-14 22:41:03 UTC
http://www.psilab.info/matrix.htm
Älyllistä elämää tietokoneessa?
Matrix-elokuvan toistaiseksi viimeinenkin jatko-osa on saapunut
ryminällä Suomen elokuvateattereihin. Samanaikaisesti
tiedotusvälineissä pohditaan elokuvan tieteellistä ja filosofista
merkitystä.
Ei tarvitse olla mediatutkija todetakseen, ettei Matrix ole
mullistanut tiedettä; päinvastoin tiede on aina hyödyntänyt
mediatodellisuutta ja onnistunut Matrixin kohdalla yli odotusten.
Matrix ei ole itsessään tuonut mitään uutta, mutta se on nostanut
aikamme syvällimmät filosofiset kysymykset tapetille ja onnistunut
kasvattamaan keskustelun täysin uuteen ulottuvuuteen. Uusimmat
näkökulmat liittyvät niin sanottuun transhumanistiseen filosofiaan.
Nyt ei keskustella enää vain siitä, minkälaista olisi elää
tietokoneella tuotetussa aidon tuntuisessa keinotodellisuudessa ja
miten tällainen simulaatio voitaisiin toteuttaa. Nyt keskustelun
keskipisteenä on niinkin etäiseltä tuntuva kysymys kuin oman
todellisuutemme "aitous". Tässä keskustelussa ei vain olla herätetty
ikivanhoja metafyysisia pohdintoja uudesta näkökulmasta, vaan myös
metafysiikasta itsestään ollaan tekemässä luonnontiedettä samalla kun
on todettu, että lähestulkoon mielekkäämpää olisi kääntää koko kysymys
todellisuutemme "aitoudesta" päälaelleen.
On kuin itse logiikka naureskelisi meille päin naamaa kertoen, ettei
ole vain mahdollista vaan jopa melkoisen todennäköistä, että
todellisuus jossa elämme ei ole muuta kuin tietokoneella tuotettu
simulaatio - jonka osana me itsekin tavallaan olisimme - tai sitten
ihmiskunta ja kaikki muukin älyllinen elämä on tuhoon tuomittu ennen
kuin se ehtii saavuttamaan riittävän teknologisen tason tuottaakseen
tällaisia simulaatioita. Mahdollisuus, että tällaiset simulaatiot
olisivat mahdottomia toteuttaa, ei vaikuta nykytiedon pohjalta
lähimainkaan uskottavalta. Toisaalta ei myöskään ole
vakavastiotettavia viitteitä, että ihmiskunta olisi tuhon partaalla.
Mikä mielenkiintoisinta, tällainen skenaario ei ole pelkkä uskonasia,
vaan kysymys - niin metafyysinen kuin se onkin - on myös periaatteessa
tieteellisesti testattavissa, sillä tuskin mitään systeemiä voidaan
tehdä täysin häiriöistä vapaaksi, puhumattakaan systeemin luojan
haluista ja mahdollisuuksista "leikkiä" omalla pikku luomakunnallaan.
Tällaisen simulaatiotodellisuuden valmistajaa voitaisiin pitää
eräänlaisena "luojana", ja uutta tieteenalaa jonka lähtökohtana on
etsiä todellisuutemme ulkopuolista älyä voitaisiin kutsua
perustellusti teofysiikaksi.
Intensiivisesti tieteellistä parapsykologiaa ja ufoalaa harrastaneena
on ollut kiintoisaa todeta näistä lähtökohdista löytyvän lupaavimmat
tutkimuskohteet nykyajan "teofyysikoille". Todellisia edistysaskeleita
voitaneen kuitenkin odottaa vasta kun tutkimusresurssit ovat
tehokkaammin kohdistettuja ja nykyiseen nähden moninkertaisia.
J. Peter Lassila
Paranormaalin tieteellisen tutkijaverkoston - ParaNet ry:n tiedottaja
Viitteitä:
http://www.simulation-argument.com/
http://www.guardian.co.uk/comment/story/0,3604,1047755,00.html
Älyllistä elämää tietokoneessa?
Matrix-elokuvan toistaiseksi viimeinenkin jatko-osa on saapunut
ryminällä Suomen elokuvateattereihin. Samanaikaisesti
tiedotusvälineissä pohditaan elokuvan tieteellistä ja filosofista
merkitystä.
Ei tarvitse olla mediatutkija todetakseen, ettei Matrix ole
mullistanut tiedettä; päinvastoin tiede on aina hyödyntänyt
mediatodellisuutta ja onnistunut Matrixin kohdalla yli odotusten.
Matrix ei ole itsessään tuonut mitään uutta, mutta se on nostanut
aikamme syvällimmät filosofiset kysymykset tapetille ja onnistunut
kasvattamaan keskustelun täysin uuteen ulottuvuuteen. Uusimmat
näkökulmat liittyvät niin sanottuun transhumanistiseen filosofiaan.
Nyt ei keskustella enää vain siitä, minkälaista olisi elää
tietokoneella tuotetussa aidon tuntuisessa keinotodellisuudessa ja
miten tällainen simulaatio voitaisiin toteuttaa. Nyt keskustelun
keskipisteenä on niinkin etäiseltä tuntuva kysymys kuin oman
todellisuutemme "aitous". Tässä keskustelussa ei vain olla herätetty
ikivanhoja metafyysisia pohdintoja uudesta näkökulmasta, vaan myös
metafysiikasta itsestään ollaan tekemässä luonnontiedettä samalla kun
on todettu, että lähestulkoon mielekkäämpää olisi kääntää koko kysymys
todellisuutemme "aitoudesta" päälaelleen.
On kuin itse logiikka naureskelisi meille päin naamaa kertoen, ettei
ole vain mahdollista vaan jopa melkoisen todennäköistä, että
todellisuus jossa elämme ei ole muuta kuin tietokoneella tuotettu
simulaatio - jonka osana me itsekin tavallaan olisimme - tai sitten
ihmiskunta ja kaikki muukin älyllinen elämä on tuhoon tuomittu ennen
kuin se ehtii saavuttamaan riittävän teknologisen tason tuottaakseen
tällaisia simulaatioita. Mahdollisuus, että tällaiset simulaatiot
olisivat mahdottomia toteuttaa, ei vaikuta nykytiedon pohjalta
lähimainkaan uskottavalta. Toisaalta ei myöskään ole
vakavastiotettavia viitteitä, että ihmiskunta olisi tuhon partaalla.
Mikä mielenkiintoisinta, tällainen skenaario ei ole pelkkä uskonasia,
vaan kysymys - niin metafyysinen kuin se onkin - on myös periaatteessa
tieteellisesti testattavissa, sillä tuskin mitään systeemiä voidaan
tehdä täysin häiriöistä vapaaksi, puhumattakaan systeemin luojan
haluista ja mahdollisuuksista "leikkiä" omalla pikku luomakunnallaan.
Tällaisen simulaatiotodellisuuden valmistajaa voitaisiin pitää
eräänlaisena "luojana", ja uutta tieteenalaa jonka lähtökohtana on
etsiä todellisuutemme ulkopuolista älyä voitaisiin kutsua
perustellusti teofysiikaksi.
Intensiivisesti tieteellistä parapsykologiaa ja ufoalaa harrastaneena
on ollut kiintoisaa todeta näistä lähtökohdista löytyvän lupaavimmat
tutkimuskohteet nykyajan "teofyysikoille". Todellisia edistysaskeleita
voitaneen kuitenkin odottaa vasta kun tutkimusresurssit ovat
tehokkaammin kohdistettuja ja nykyiseen nähden moninkertaisia.
J. Peter Lassila
Paranormaalin tieteellisen tutkijaverkoston - ParaNet ry:n tiedottaja
Viitteitä:
http://www.simulation-argument.com/
http://www.guardian.co.uk/comment/story/0,3604,1047755,00.html